Toiseksi viimeinen päivä töissä. Hiukan haikea olo, työporukka ja lapset ovat todella mukavia... On ollut todella upea kokemus kaikkinensa tämä kansainvälinen vaihto!

Aamusta menin tukihenkilöni työpaikalle tekemään näyttötutkintoa ja kun sieltä kerkisin menin kaupan kautta töihin. Neljä kiloa perunoita painaa yllättävän paljon kun kannat niitä pidemmän matkan... Ylämäkeen 😀. Sekä muut tarvittavat tarveaineet repussa kantaen.
Kuittia vastaan sain rahani takaisin, ihan niin kuin oltiin sovittu.

Tein tänään lihaperunasoselaatikon ja jälkkäriksi pannaria.
Neljä kiloa perunoita kuorien, pilkkoen ja keittäen. Kilo jauhelihaa paistaen ja maustaen. Päälle juustoraastetta.
Pannarin tein maailman parhaan pannari ohjeen mukaisesti.
Kaikista paras kiitos on kun syöjät, niin lapset kuin aikuiset ottavat lisää ja syövät lautasensa tyhjäksi ☺️
Asunnolle päästyäni laitoin pussittaen n. kilon karkkia jotka toin Suomesta. Vähän maistiaisia Suomalaisista karkeista. Ja totta kai jenkki paketit (5 tyynyä/paketti) pusseihin mukaan 😃
Ne jaan huomenna, viimeisenä työpäivänäni.

Eilen töihin päästyäni aloitin päiväni viikkaamalla lasten pesusta tulleita pyykkejä. Pelailun pelejä lasten kanssa, tai yhden lapsen kanssa 😃 

Myöhemmin kävin alakerran keramiikka pajassa, siellä lapset saavat taideterapiaa. 

Pyörä retkelle olleet palasivat 15 aikaan ja autoin auton tyhjentämisessä. Työpäivät ovat pääsääntöisesti aika rentoja. Lapsia kuskataan terapiaan, lääkärille, harrastuksiin, ym.

Lapsilla on omat puhtaana pitoalueet jotka vaihtuvat viikoittain

- eteisen lakaisu

- olohuoneen lakaisu

- keittiön lakaisu

- kenkien järjestely

- roskien vienti

Ja vaativin on pöydän kattamis ja putsaus vuoro 😊 Tämän vuoron jälkeen saa lapsi viikon vapaata tehtävistään. Koska se on vaativin.

Tänään menin aiemmin töihin ja kävellessäni puhuin puhelimessa äitini kanssa. Huomasin sivu silmällä että yksi tyttö käveli vierelläni, kun hieman hiljensi hiljensi hänkin, kun kiihdytin hänkin kiihdytti. Lopetettuani puhelun huomasin tutun tytön kulkevan vierelläni :)

Tyttö oli eri ryhmästä kuin missä minä työskentelen.

Kävelimme niitä näitä keskustellen matkan talolle. Oli mukava huomata olevansa ilmeisesti ihan ok seuraa 😆

Töihin päästyäni varmistin onko ok mennä alakerran keramiikka pajaan. Kävin maalaamassa savityöni ja maalaamassa yhden laatan loppuun. Pääsin touhuilemaan lasten kanssa siinä samalla.

Suunnittelin ja mietin huomista ruokaa, teen huomenna janssoninkiusausta ja jälkkäriksi pannaria. Täällä ei myydä valmiita peruna-sipulisekoitus pusseja joten huomenna aloitan ruoan teon hieman aiemmin 😀

Huomenna ennen töihin menoa käyn kaupassa ostamassa puuttuvat tarvikkeet, kuittia vastaan saan rahani pois. Olisivat jo tänään antaneet matkaani rahaa, mielestäni on helpompi kun minä omistani maksan ensin ja he antavat kuitin loppusummat minulle kun vien kuitin heille.

Sellaista siis luvassa toiseksi viimeiselle työpäivälleni Saksassa ☺️

Tänään alkoi viimeinen viikko työssäoppimis paikassani...
Hiukan on haikea olo, mutta kyllä on suuri jo koti ikäväkin :)

Kävin sunnuntaina Weimarissa vanhalla keskitysleirillä, kyllä veti hiljaiseksi. Ja tänä päivänä samaa meininkiä on lähi-idässä. Ihmettelen eikö mitään olla opittu historiasta :(

Sunnuntaina kävin automuseossa ja Lutherin talolla. Automuseossa sai kuvata kun maksoi 1 euron ja Lutherin talolla sai kuvata, niitä tosi en saa tänne jakaa. Saan käyttää niitä kuvia ainoastaan omaan käyttöön.

Työssäoppimispaikastani vielä, täällä Saksassa toimitaan miltein samanlailla kuin Suomessa. Sosiaalihuolto kun tekee päätöksen huostaan otosta, sen kaupungin sosiaalityöntekijä on vastuussa lapsesta missä päätös on tehty, riippumatta lapsen sijoitus paikasta.
Raha-asiat hoidetaan aikalailla samoin kuin muuallakin, jos otat kassasta rahaa, laitat lapun kassaan jossa on paljonko, mihin ja nimmari. Kaikki kuitit säilötään ja toimitetaan etiäpäin kuun lopussa. Joikainen kuitti liimataan omalle A-4 kokoiselle paperille ja ne mapitetaan. Alleviivataan loppusumma. Jokainen täyttää kirjanpitoa, kun kuitti ja loppurahat tuodaan ne laitetaan kaikki ylös ja lasketaan mitä kassassa on jäljellä.

Se mikä on hienoa tässä yksikössä missä nyt työskentelen on se että lapsilla on kunnioitus aikuisia kohtaan todella korkealla. Täällä teititellään kaikkia aikuisia... Paitsi minua koska sukunimeni on kuulemma liian vaikea sanoa :) R-kirjain kun sanotaan täällä täysin toisin kuin Suomessa!

Outoa minulle oli kun ensimmäisen kerran istuttiin päivällispöytään. Me söimme vöileipiä haarukan ja veitsen kera se on normaalia täällä... Nyt siihen on jo tottunut :)

Kerran ruokana oli Chili con carnea ja yksi lapsista söi leipää mielummin kuin ruokaa, lapset jättivät kaikki, pavut syömättä ja se oli ok! Oli mukava nähdä että on kunnioitusta molempiin suuntiin ja hommat hoituvat. Täällä ei oikeasti ketään pakoteta syömään!
Kun ensimmäisen kerran aloin täällä käyttää tietokoneen näppäimistöä oli Y-kirjain hypännyt alimmalle riville, hieman etsimistä alkuunsa ja sen jälkeen totuttelua :D